Juu tota ei oo tullu tässä kirjoteltua aika pitkään aikaan. Jotenkin vaan ei oo saanu aikaseksi mitään tekstiä. Onhan tässä tapahtunutkin kaikenlaista, kuten teekulhonvalmistuskurssi, joka myös saatiin jotenkuten päätökseen. Teen lopusta valmistusprosessista oman postauksen jossain vaiheessa.Tällä hetkellä on menossa kevätloma, mutta siitä kirjoittelen sitten tuonnempana. Tähän ensin nyt ennen lomaa tapahtuneita juttuja ja laitetaan vähän enemmän kuvia kun niitä on kerran pyydetty.
Ensimmäinen iso juttu alkaneessa vuodessa oli varmaan Shorinji Kempo kurssin Embunäytös. Kurssin opettaja, joka oli myös zen kurssin vetäjä, kertoi meille joskus marraskuun puolella, että tammikuussa mentäisiin kaikki vanhainkotiin esittämään taistelunäytös ja että se olisi osa arviointia. Noh, enemmän tai vähemmän innoissaan porukka sitten sitä varten harjoitteli, kun kerran kuulemma ruokaakin olisi tarjolla. Jossain vaiheessa vanhainkodista otettiin sitten opettajaan yhteyttä ja meitä pyydettiin tulemaan sen sijaan vanhainkodin vuosijuhlaan. No se ei menoa paljon haitannut, kun kaikki luulivat sen olevan vain pienimuotoinen tilaisuus jossain kaupungin hotellissa. Toisin sitten kävikin, kun meidät sovittuna päivänä johdettiin hotellin ylimpään kerrokseen ja juhlasaliin, joka oli täynnä juhlapukuisia merkkitekijöitä. Istuttiin sitten merkityille paikoillemme älyttömän hermostuneena ja kuunneltiin tilaisuuden avaamista ja vieraiden esittelyä. Paikalla oli sairaaloiden ja pankkien johtajia, eri sponsoriyhtiöiden päällystöä ja kaupungin ylimpiä virkamiehiä. Eikä me oltu edes ainut esiintyjäporukka, mutta hermostuneisuudeltamme emme kuitenkaan ehtineet kiinnittää mihinkään paljoa huomiota, ennenkuin meidän vuoromme tuli. Omalta osaltani näytös meni ohi jokseenkin sumussa, mutta kaiketi hyvin sillä opettajan mukaan kaupunginjohtaja taputti koko esityksen ajan. En edes tiedä mitä ajatella. Näytöksen jälkeen pääsimme sentään nauttimaan oikein herkullisesta juhlaruuasta ja jälkiruokabuffetista, johon kuului mm, valkosuklaalähde.
Toinen isompi tapahtuma oli retki Kanazawassa, joka oli yksi niistä kolmesta retkestä joihin ilmoittauduin joskus syksyllä. Retki alkoi ihan mukavasti, aamulla ei tarvinnut aikaisin herätä kun kerran asuttiin jo alueella ja aamulla muutenkin oli mielenkiintoisimmat paikat. Kävimme Samuraiden asuinalueella, jossa osa taloista ja ympäröivät muurit oli säilytetty alkuperäisinä. Joihinkin taloihin pääsi sisällekkin käymään.
Sen jälkeen pääsimme valmistamaan ruokaa, tai no katsomaan kun sitä valmistettiin. Riisipalloja saimme itse tehdä mutta pääruokana ollut Oden valmistettiin International Loungen ruokalatätien toimesta. Skottivaihtarilla oli omat mielipiteensä Odenin maittavuudesta, mutta kaikki olivat yhtämieltä siitä että riisipallot olivat ruuan kohokohta. Ihan hyvää kahviakin sai mikä oli oikein mukavaa.
Lounaan jälkeen siirryimme katselemaan Kanazawan linnan puutarhaa ja Kenrokuen-puutarhaa. Ne minä olinkin jo käynyt jokseenkin tarkastelemassa, mutta meidät johdatettiin myös sellaiseen osaan puistoa, jossa en ollut käynyt. Puiston historian kuunteleminen oli mielenkiintoista, vaikken kaikkea ymmärtänytkään oppaan japanista, mutta harmillisesti niille ryhmämme jäsenille, jotka eivät japania puhuneet, Kanazawan reissumme tulkki oli varmaan huonoin mitä maasta löytyi. Pitkien selostuksien jälkeen hän yleensä katsoi vaivaantuneesti yleisöönsä ja ilmoitti huteralla englannillaan, että "kuten näette, linnan katto on valkoinen." Parhaansa hän silti taisi yrittää ja kaikki kunnia siitä hänelle. Kuvissa näkyvät hökötykset puiden päällä ovat lunta varten, jota ei siihen mennessä ollut oikein satanut.
Puistokierroksen jälkeen pääsimme läheisen perinteisiä Kanazawan tuotteita myyvän kaupan yläkertaan valmistamaan japanilaisia makeisia. Isoon saliin oli tuotu pitkiä pöytiä, joissa makeiset valmistettiin ja pöytien päässä esimerkkiä näyttävä työntekijä kertoi ohjeita. Kaukana istuvia varten oli saliin ripoteltu sinne tänne televisioita joista näkyi edessä seisovan työntekijän toimet. Enimmäkseen makeasta paputahnasta ja muista aineksista koostuneet makeiset valmistettiin muistuttamaan kukkien eri olomuotoja ja symbolisoimaan vuodenaikojen vaihtelua tai jotain sinneppäin. Maultaan ne olivat tyypillisiä Japanin "makeisia", mutta mukavan erilaista puuhaahan niiden tekeminen oli.
Reissun loppu menikin sitten vähän typerästi, sillä olimme jostain syystä aikataulusta jäljessä, joten viimeinen museokäynti kestikin vain 10 minuuttia. Sitten siirryimme toiseen Kanazawan International loungeen, jossa vietimme seuraavat 2 tuntia tehden samaa "workshoppia" kuten edellisellä reissulla, eli mietittiin järjestäjien puolesta miten Ishikawan aluetta voitaisiin mainostaa.
Tammikuun lopussa alkoi Kanazawassakin sataa kunnolla lunta ja paikka alkoi näyttämään kotoisalta talvelta. Yritimme parin vaihtarin kanssa mennä käymään Kenrokuenissa katsomassa miltä se näyttää lumen peitossa. Harmi vaan että lunta olikin satanut kunnolla vain yliopiston alueella ja kaikkialla muualla sitä oli vain vähän.
Parisen viikkoa ennen kurssien loppumista pidimme jäähyväis-illanistujaiset kämpillämme. Puolet asukkaista on lähdössä pois, joten söimme Nabea ja vietimme aikaa keskenämme vielä viimeisen kerran.
Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna oli yliopiston kolme reissun viimeinen, eli retki Kagan alueelle. Reissu oli ylivoimaisesti paras tähän astisista ja suosittelen kaikille käymään näissä paikoissa. Päivä alkoi samaan tapaan kuin Noton reissu, paitsi että tällä kertaa ajoimme ensin sateessa pyörillä bussipysäkille ja sieltä sitten bussilla Kanazawan asemalle kello kahdeksaksi. Reissumme ensimmäinen kohde oli Shirayama-Hime temppeli, joka oli vuorenrinteellä oikein nätti paikka. Ostin sieltä itselleni talismaanin suojaamaan autolla ajaessa, koska tuntui että tarvitsen sellaisen, mutta myöhemmin temppelin väki lahjoitti sitten kaikille vielä jonkun suojakorun. Noh, ainakin omani oli hienompi.
Toinen kohde oli paikallinen saketehdas, jossa meille kerrottiin saken valmistusprosessista ja näytettiin siihen käytettäviä koneita. Tulkki ei taaskaan ollut kovin hääppöinen, mutta kuitenkin parempi kuin viimekerralla. Lopuksi saimme vielä maistiaiset sakea, joka muuten oli paljon parempaa kuin ne mitä ostelin Alkosta suomessa. Ostin tehtaalta yhden pullon mukaani, mutta vielä ei ole tullut sitä juotua.
Seuraavana vuorossa oli paikallinen ravintola, jossa pääsimme itse valmistamaan Soba-nuudeleita, eli tattarijauhoista valmistettuja nuudeleita, jotka tarjotaan sitten lämpimässä tai kylmässä liemessä. Itse saimme tehdä vain nuudelit, mutta ihan hauskaahan se oli ja lopputuloksena syntyneet nuudelitkin olivat oikein maukkaita.
Myöhemmin saavuimme näköjään melko suosiossa olevan laskettelualueen vieressä sijaitsevalle luonnonsuojelualueelle. Vähän aikaa käveltyämme edessämme oli valvojien talo, josta oli mahdollista kiikarilla tiirailla maisemia. Pääsimme valvojien opastuksella kokeilemaan perinteisiä lumikenkiä ja laskemaan mäkeä muovipussilla. Pussin kanssa lasku sujuu nimittäin aika hurjaa vauhtia. Noin puolen tunnin tauon ja vapaa-ajan puitteissa rakensin lumiukon, joka näytti aika demoniselta. Alueen valvojien mielestä näytin pikemminkin jonkun isältä rakennellessani. Sekä meno että tulomatka valvojien talolle oli hektistä, sillä suurin osa vaihtareista päätti että kävelyn aikana on lumisota. Itse kävelin reissun järjestäjien lähellä ettei minun suuntaani tulisi niin paljon palloja.
Luonnonsuojelualueen jälkeen matkasimme illan majoituskohteeseemme, Shiramine Onsen Gozensoon. Hostelli, jossa huoneet olivat vanhoja ja japanilaistyylisiä ja parasta oli se, että kellarikerroksissa oli kuumia lähteitä. Hostelliin päästyämme söimme päivällisen ja teimme taas järjestäjien hommia "workshopissa." Minut määrättiin huoneemme vastuuhenkilöksi, joten sain loppuillan kanniskella huoneen avainta mukanani. Hieman kummallista se oli tosin, koska kaksi miehille varattua huonetta olivat vierekkäin ja niiden välissä oleva seinä oli avattu, joten huoneita oli oikeasti vain yksi. Sen jälkeen lähdimme kävelylle kaupunkiin, jossa paikalliset järjestivät lumiukkofestivaalit. Kaikennäköisiä ideoita olivat paikalliset keksineet lumesta valmistaa ja kävely oli hyvä tapa lopettaa ilta. Hostelliin päästyämme kello oli 9 ja me saimme kuluttaa loppuajan vapaasti. Kylpylä oli auki vielä pari tuntia joten, menimme tietysti sinne. Kuumia altaita oli kaksi ja ensimmäiseen totuttauduttuani vietin loppuajan kuumemmassa. Saunaa kaivanneena reissun kohokohta oli kyllä juuri siinä ja olinkin viimeinen joka lähteistä poistui. Joku oli kuitenkin ottanut minun pyyhkeeni matkaansa joten jouduin kuivamaan itseni pukuhuoneeseen asetetulla tuulettimella. Loppuillan istuskelimme hostellin aulassa takkojen ääressä välillä jutellen ja välillä katsellen telkkaria. Aamulla heräsimme aikaisin, söimme aamiaista, osallistuimme taas "workshoppiin" ja palasimme takaisin Kanazawaan. Todella hyvä reissu ja olisin valmis käymään Kagassa uudestaan.
Viimeisen reissun jälkeen ei japanin kurssiakaan ollut jäljellä kuin pari päivää ja viimeiset kokeet. Pääsin niistä kuitenkin kunnialla läpi ja kuten muutkin kurssin jäsenet sain siitä todisteeksi certifikaatin, jossa oli väärä päivämäärä. Kävin sen toimistossa vaihdattamassa oikeaksi ja siitä sitten alkoikin kahden kuukauden kevätloma, josta olen parhaillani nauttimassa.
Huh, tulipahan kirjotettua. Pääsinpähän kirimään vähän kiinni kun oli aikalailla taukoa. Jossain vaiheessa kirjoittelen kulhonvalmistuskurssista ja huomenna lähden matkaamaan joten siitäkin tulee sitten ehkä joskus postaus. Hyvää kevättä vaan kaikille.
