Ensimmäinen välikoe tai "achievement test" oli viime tiistaina. Vielä on helppoa, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Opettajien menojen vuoksi siirretyt oppitunnit pidettiin tällä viikolla, joten opiskelua kertyi vähän enemmän kuin yleensä. Onneksi nyt on alkanut viiden päivän loma, sillä maanantaista keskiviikkoon järjestetään yliopiston festivaali. Muiden opiskelijoiden mukaan se ei kuitenkaan ole kovin jännittävä tai kiinnostava. Monet vaihtaritkin ovat lähteneet kanta-asukkaiden tapaan matkaamaan pois Kanazawasta loman aikana. Itsekkin tekisi kyllä mieli, mutta yksin en viitsi lähteä ja kaikilla tutuilla on vähän rahaongelmia, sillä yliopiston apurahoja ei ole vielä jaettu niitä saaville. Taidan käydä ainakin vilkaisemassa millainen se festivaali oikein on. Katsotaan viikon edetessä mitä vastaan tulee.

Halloween-juhlat järjestettiin myös täällä Sakigakessa viime torstaina. Hieman omituinen ajankohta, sillä vaihtareilla oli normaali koulupäivä perjantaina. Kaikki eivät päässeet ensimmäiselle periodille. Varmaankin juhlat järjestettiin aikaisemmin kanta-asukkaiden takia, sillä monet näyttävät lähteneen jonnekkin muualle pakoon festivaalia. Paria tuntia ennen juhlien alkua kävimme yhden RA:n autolla sadan jenin kaupassa etsimässä asutarvikkeita. Ostimme sideharsoa ja ruokakaupasta siirappia ja elintarvikeväriä tekoverta varten. Lopputulos onnistui jotenkuten. Bileissä oli taas menoa ja yllättävän hyvin kaikki mahtuivat exchange halliin, vaikkakin osa porukasta oli välillä ulkonakin.

Tänään kävimme porukalla syömässä ramenia. Saksalainen vaihtari tiesi hyvän paikan, joten seurasimme häntä paikkaan vähän matkan pästä supermarketista. Pienikokoisessa paikassa ei ollut heti tilaa neljälle, joten odottelimme hetken että paikkoja vaputuisi. Saimme ainakin hyvin aikaa tutkia ruokalistaa ja valita mieleisen annoksen. Itse otin jonkinlaista liharamenia ja lisukkeeksi gyozaa. Juttelimme vielä aika kauan ruuan jälkeenkin, mutta lopulta lähdimme supermarketin kautta kävellen takaisin Sakigakeen. Pysähdyimme matkalla yliopiston lähellä sijaitsevassa konbinissa, sillä tutorini oli sanonut että sinne voi maksaa vakuutusmaksut. Niinhän asia sitten olikin, on kyllä aika kätevää. Postilaatikkooni oli myös ilmestynyt kirje yliopistolta, jonka mukaan minut oli valittu yhdeksi osallitujaksi neljän Ishikawaprefektuurin yliopiston järjestämille retkille. Aika hyvin, sillä laitoin hakemuksen menemään sillä mielellä ettei minua valita. Valittuja opiskelijoita on vain 20 ja yksi hakupaperin kohdista oli ilmoittaa Facebooktili ja kavereiden määrä. Minullahan ei ennen Japaniin tuloa ollut edes tiliä ja täälläkin olen lisäillyt vain vaihtareita ja pari muuta mukavan oloista tyyppiä. Skottivaihtari oli myös saanut samanlaisen kirjeen, joten ainakin reissuilla on edes yksi tuttu jonka kanssa viettää aikaa.

Taas on ehtinyt viikko pyörähtää. Oppituntien ja koulun saralla ei ole tapahtunut mitään kummempia muutoksia, muuta kun pari tuntia on opettajista johtuen siirretty ja torstaina oli koko koulun laajuinen maanjäristysharjoitus. Kaikki vain kokoontuivat ulos ja oppilailta katsottiin opiskelijakortti.

Perjantaina olivat vaihtarit suunnitelleet vapaamuotoisen kokoontumisen exhange halliin. Nyyttärimeiningillä jokainen toi omia ruokia ja juomia. Japanista saa kyllä halvalla juotavaa, mutta syötävät herkut ovat vähän kalliimpia ja pusseissa on hyvin vähän sisältöä. Ilta sujui kuitenkin ihan mukavissa merkeissä taas ja pääsinpä juttelemaan vähän japanilaisillekkin. Aamulla piti herätä aikaisin palotarkastajan käyntiä varten. Heräsin siinä ennen yhdeksää ja katselin televisiota kaksi tuntia ennenkuin tarkastajat tulivat. Eipä siinä mitään, tarkastajat kävivät ja lähtivät palohälytyksien saattelemana. Japanin mainokset ovat sitä samaa luokkaa kuin mitä odotin, mutta yllätyin kun kahden tunnin aikana ei samaa mainosta tullut kahdesti, vaikka mainoskatkoja olikin paljon.

Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Yritin tehdä itse vaihteeksi ruokaa, mutta riisikeitin on monimutkaisempi kuin voisi kuvitella. Onnistuin tuhlaamaan monta annosta riisiä, mutta sentään tekemäni japanilainen versio currystä onnistui ihan mallikkaasti. Hieman enemmän mausteita siinä olisi voinut kyllä olla.

Sunnuntaina kävimme skottivaihtarin kanssa kiertelemässä Kanazawan keskustan ympäristössä. Kävimme parissa tavaratalossa, jonka jälkeen lähdimme etsimään rautatieasemaa. Tavaratalon edessä tapaamamme tuttu thaikkuvaihtari näytti meille ensin kuuluisan Ramen paikan ja sitten osoitti oikean suunnan asemalle päin ennenkuin lähti omille asioilleen. Kävimme matkalla asemalle Oyama-temppelin alueella, sekä löysimme kanta-asukkaiden suosiman ruoka- ja ravintola-alueen. Siellä pitää käydä seuraavalla kerralla tutkimassa vähän tarkemmin. Itse asema oli massiivisempi kuin kuvittelin, sen edustalla oli suuri modernin näköinen Torii portti ja suihkulähde, joka näytti kellonajan. Nyt ainakin tiedän minne mennä, jos huvittaa matkustella pitkin Japania. Asemalla käynnin jälkeen etsimme paikka, jossa osaisimme tilata ruokaa ja päädyimme pieneen ravintolaan, jossa ruuan tilaaminen oli silti hieman hankalaa. Yritimme molemmat tilata ramenia, mutta sitä ei jostain syystä kuulemma saanut, joten päädyin tilaamaan jonkun nuudeliannoksen, koska tunnistin tai luulin tunnistaneeni mitä nuudeleita siinä nimen perusteella oli. Annos olikin tuplasti isompi kuin odotin ja sisälsi kolmea erilaista nuudelityyppiä. Oikein hyvää se silti oli. Bussimatkan ja ruokakauppareissun jälkeen päädyimme takaisin Sakigakeen.

Tällä kertaa vähän kulttuuria. Käytiin eilen vaihtariporukan ja parin japanilaisen kanssa Kanazawan keskustan alueella. Parin alkukommelluksen jälkeen pääsin myös minä paikalle kiertelemään muiden kanssa. Käytiin ensin modernin taiteen museossa, mutta se ei kyllä ole oikein mun juttu. Ei näyttänyt olevan myöskään skottivaihtarille mieleen. Museossa oli kyllä pari ihan mielenkiintoista juttua, kuten kuolevan tähden lähettämistä radioaalloista tehtyä musiikkia. Godzilla näyttelykin olisi ollut, mutta se oli maksullinen joten jätimme sen väliin.

Museon jälkeen suuntasimme Kanazawan temppelialueelle reissumme pääkohteeseen eli Ninjatemppeliin. Nimestään huolimatta se on uskon harjoittamista varten rakennettu, eikä ninjoja. Kuitenkin rakennusvaiheessa japanissa oli laki, jonka mukaan yli kahden kerroksen taloja ei saanut rakentaa. Temppelistä haluttiin kuitenkin turvallinen hyökkäyksiä vastaan, joten se näyttää ulkopuolelta kaksikerroksiselta, vaikka tasoja on oikeasti seitsemän. Ihan aiheesta ovat nijatemppeliksi nimenneet. Joka puolella on kohtia, joista pari lautaa poistamalla tai seinän avaamalla löytyy portaita eri kerroksiin, tai ohut seinä josta näkee toisessa huoneessa liikkuvat, mutta ei toiseen suuntaan. Kuulemma myös tasan keskeltä temppeliä löytyvästä kaivosta olisi suora yhteys Kanazawan linnaan. Kävimme läpi temppelin esittelykierroksen, mutta valitettavasti kuvaaminen oli kiellettyä, joten kuvia on vain tempelin ulkopuolelta.

Tänään oli myös ensimmäinen kunnon Shorinji Kempo tunti. Tämäkin laji on enemmän henkistä kuin fyysistä. Ohjelmassa on näköjään buddhan lauseiden opettelua monimutkaisten Kanjien avulla ja muuta. Näistähän tulee tietysti myös loppukoe. Muuten tunti oli ihan mukava. Opeteltiin perustekniikoita ja huutamista. Tunnin jälkeen erehdyin vielä menemään salille parin vaihtarin kanssa. Olin lopulta niin poikki että hyvä kun jaksoin palata Sakigakeen. Sen jälkeen kävin suihkussa ja nyt odotellaan pyykkien peseytymistä.

Nyt on jo viime postauksesta kulunutkin jo aikaa. Varmaan tähän tahtiin tulee jatkossakin tänne kirjoiteltua, että kerran viikossa jos käytte lukemassa niin varmaan löytyy useimmiten jotain uutta.

Kurssit ovat päässeet jo kaikki alkamaan enemmän tai vähemmän. Shorinji kempossa ei ole ollut kuin orientaatio ja ruukunvalmistuskurssi jatkuu vasta ensi kuun puolela. Zen kurssilla kuitenkin on ollut jo ensimmäinen kunnon "luento", jos sitä siksi voi kutsua. Kurssia pidetään kampuksella sijaitsevassa vanhassa japanilaistyylisessä teetalossa. Taln yläkerrassa on tilat pitää pienelle ryhmälle oikeata luentoakin, mutta ensimmäisellä kerralla teoriaosuus jäi zenin harjoitustyylin perustajan tiivistettyyn elämänkertaan ja joihinkin opetuksiin. Sen jälkeen meille sitten jaettiinkin tyynyt ja jokaiselle oma paikka huoneessa. Lootusasentoon tai ainakin johonkin sen mukaiseen, naama seinään päin, katse 45-asteen kulmaan alaviistoon, selkä suoraksi ja kädet jalkojen päälle jonkinmoiseen ympyrään. Sitten istutaan siinä ja yritetään olla miettimättä. Oma miettimättömyyteni ei tietenkään oikein onnistunut, joten ajatuksenvirtani meni jotenkuten tätä lajia: mitäköhän meillä oli tänään läksynä japanista -> olikohan mulla ruokaa kämpillä -> ei taida, pitääpä ostaa -> samalla voisikin katsoa jos se oppikirja olisi tullut taas myyntiin -> jalkoihin alkaa sattua -> voikohan kivulla saavuttaa zeniä? Tämän jälkeen meidän pitkä istuma-aikamme olikin ohi ja opettaja kertoi aikaa kuluneen noin 4 minuuttia. Tuntui kyllä pidemmältä.

Tänään pyysin saksalaiselta vaihtarilta palvelusta, kun hän on ollut jo Kanazawassa puoli vuotta vaihdossa ja vaikuttaa muutenkin japanin kielen mestarilta. Kävimme pankissa perustamassa minulle tilin, jonne talletin alkutalletuksena ruhtinaallisen 1 jenin kolikon. Hieman saimme odotella, mutta tilin tekemisessä ei ilmiintynyt suurempia vaikeuksia. Sain mukaani pankkikirjan, jossa on tilini tiedot ja muita lappusia joissa on vaikeaa japania. Sukunimeni on näköjään myös Siitatora ja kolmas nimeni loppuu taas vaihteeksi kesken. Kävimme myös kyselemässä rokotuksista, mutta siitä ei vielä selvinnyt mitään konkreettista. Soittavat kuulemma sitten kun on asiaa. Lyhyen kauppareissun, josta sattui mukaan mm. pizzan makuista pringlesiä, dangoja ja 暗殺　教室 sarjan ensimmäinen osa, jälkeen saavuin takaisin kämpille.

Kurkku on ollut kipeänä ja buranaa on tullut napsittua kuin karkkia tässä parin päivän ajan. Vietin koko perjantai illan ja lauantai päivän huoneessani lepäilemässä. Mutta illalla lähdin vaihtariporukan ja parin japanilaisen kanssa syömään ja juomaan "izakayaan". Se oli taas paikka jossa saa juoda niin paljon kuin huvittaa, mutta juominen ei oikein huvittanut. Todella hyvää ruokaa sieltä kyllä sai, joten oiken hyvilläni olin siitä kun lähdin. Parin eri ravintolan edessä kiertelyn jälkeen löytyi paikka jossa oli vielä tilaa ja asetuimme sinne. Sivuhuomiona izakayat ovat paikkoja, jonne paikalliset lähtevät töiden jälkeen juomaan ja syömään ja jossa saattaa venyä montakin tuntia. Me pääsimme perille joskus puoli kymmenen aikaan ja lähdimme kahdentoista jälkeen.

Juomaa ja ruokaa oli monenlaista, mutta itse keskityin enemän ruokaan. Paikasta löytyi länsimaista tavaraa, kuten pizzaa ja paistettuja mozzarellapalloja, sekä aivan perijapanilaistakin, kuten sushia ja syömäni lohi ja lohenmäti annos.

Tupakkaakin sai näköjään poltella sisällä ihan vapaasti, mikä vähän kummastutti, mutta kaipa siellä sitten oli sen verran hyvä ilmastointi sitä varten, etten huomannut savua vaikka vieressä poltettiin. Lähdön aikana laitettiin lasku kaikille tasan, joka oli sitten 3300 yeniä per nenä. Ihan hyvin parin tunnin juomisesta ja syömisestä. Ravintolan ulkopuolella mietittiin hetki seuraavaa siirtoa, sillä osa halusi jatkaa karaokeen ja osa takaisin nukkumaan. Päätettiin lähteä takaisin asuntolaan päin, mutta bussit eivät enää kulkeneet ja taksit olivat joillekkin liian kalliita, joten kävelimme takaisin. Siihen reissuun menikin sitten pari tuntia.

Taas on tullut vähän opiskeltua ja enemmän hengailtua muitten vaihtarien kanssa. Eilen illalla oli tuossa exchange hallissa tapaaminen sakigaken asukkaiden ja kantajapanilaisten kanssa. Perus leikkejä, kuten se että pitää kysellä muilta lapussa lukevia asioita ja ottaa nimmari jos asia sopii henkilöön. Nopeimmat saivat palkintoja. Yksi espanjalainen vaihtari voitti jotain kummallista persikka-viinietikka juomaa, josta sitten päätti että kun tapaaminen oli vähän tylsä, niin nyt pelataan batsu geemua, eli rankaisupeliä. Pelattiin jonkun 7 vaihtarin kanssa Unoa ja häviäjä joutui hörppäämään ihmejuomaa, johon oli lisätty vielä vähän viinietikkaa. Hävisin itse kaksi kertaa ennenkuin menin nukkumaan, mutta eipähän se juoma ollut edes pahaa, päinvastoin se oli lisätyn viinietikankin kanssa ihan hyvää.

Parina viime päivänä on tullut myös syötyä humanistien puolen opiskelijaravintolassa, koska se on lähinnä japanin tuntien luokkia. Sieltä saa oikein halvalla hyvää ruokaa, joten ei siinä mitään valittamista ole. Kuitenkin aina silloin kun nälkä iskee ja on eniten aikaa käydä syömässä, eli 12 aikaan ovat kaikki muutkin samoissa aikeissa. Jonot saattavat yltyä aika pitkiksi. Onneksi ne liikkuvat yleensä japanilaisen tehokkaasti eteenpäin ettei tarvitse kauan odotella.

Kävin tänään myös skottivaihtarin kanssa supermarketissa ostamassa kokovalkoiset sukat ruukunvalmistuskurssin teeseremoniaa varten. Mukaan lähti myös urheiluun sopivat housut, jos sitä vaikka yrittäisi vähän liikkua. Tarvitsen niitä ainakin Shorinji Kempo kurssille ja katsotaan nyt että tarvitsenko muuallekkin. Skottivaihtari pääsi mukaan judoklubiin, jossa pitääs näköjään käydä 4 kertaa viikossa. Meinaa mennä ehkä 3 kertaa viikossa. Olivat käyneet myös syömässä okonomiyakia, eli japanin pizza/pannukakku ruokaa ja vielä maksaneet skottivaihtarin ruuat kun ovat klubissa ylempänä. Toista tarinaa kuitenkin kertoo yksi thaikkuvaihtareista, joka mukaan sulkapalloklubin jäsenet eivät halunneet häntä mukaan, kun ei osaa tarpeeksi japania. Antavat säälistä silti tulla mukaan kerran viikossa, maanantaisin. En tiedä millä logiikalla klubit täällä toimivat, mutta näköjään vaihtelua ainakin on.

Vähän on ollut ongelmia näiden japanin kielikurssien kanssa. Asioita opiskellaan eri järjestyksessä ja monia juttuja on päässyt unohtumaan niin ei oikein ole löytynyt sitä omaa tasoa. Siirryin sitten tämmöiseen "Intensive Japanese course for beginners" kielikurssiin, joka tietty alkaa ihan perusteista, mutta etenee toivottavasti nopeasti siihen kohtaan mitä minun pitää kerrata ja sen jälkeen uuteen asiaan. Tässä vaan on tuplasti enemmän tunteja ja opintopisteitä kertyisi myös tuplasti enemmän, mutta vaihto.ohjelma ei hyväksilue kuin tietyn määrän. No, varmaan pystyn oppimaan japania suhteellisen mallikkaasti tällä kurssilla. Kävin myös Shorinji Kempo kurssin ja Zen kurssin orientaatiossa ja taidan ilmoittautua molempiin. Melko helppoja kursseja ja mielenkiintoisia aiheita niin voin ne mukavasti ottaa tuon intensiivikurssin rinnalle. Näköjään tuo kampuksella oleva sali ja muut liikuntaalueet on vapaasti opiskelijoiden käytössä. Ainakin pari vaihtaria haluaisi käydä salilla, niin varmaan voisi niiden mukaan eksyä kunhan ensin ostaa verkkarit tai jotain sen suuntaista.

Käytiin myös parin vaihtarin kanssa kävellen supermarketissa. En ollut edes tajunnut miten lähellä se oli. Supermarketin vieressä on myös toinenkin kauppa, joka myy juotavaa vähän halvemmalla. Sieltä löytyy myös muuta jännittävää, kuten kuvan Hunajasinappi pringlesit ja 4 litran viskipulloja. Vielä on paljon tutkittavaa kaupungilla, mutta kyllä tässä kerkeää senkin tekemään.

Huh huh. Eilen oli kansainvälisessä talossa tervetuliaisbileet vaihtareille. Tuhannen jenin sisäänpääsymaksulla sai juoda ja syödä niin paljon kuin huvittaa. Tein uusia tuttavuuksia ja koko ilta sujui parista kommelluksesta huolimatta ihan hyvin. Loppuvaiheessa tarvitsin kuitenkin muiden Sakigakessa asuvien auttavia käsiä etten telonut itseäni enempää takaisin kämpille mentäessä. Aamulla lähdin yhden korealaisen vaihtarin kanssa supermarkettiin, jonne oli nyt tullut lisää töpseliadaptereita. Nappasin niitä pari mukaan ja palautin lainaamani adapterin naapuriin. Loppupäivä onkin sitten mennyt lepäillessä, sillä olo ei ole ihan paras mahdollinen. Tätä kirjoittaessani tunnen itseni kuitenkin melko kunnossa olevaksi.

Ensimmäinen japanin kanjikurssin tunti on nyt ohi ja hieman on ristiriitaiset tunnelmat. Paljon on unohtunut aiemmista opiskeluista ja täällä järjestys niiden opiskeluun on hieman erilainen. Yhytin samanmielisen vaihtarin ja kävimme kertomassa opettajalle, että vähän olisi vaikeuksia pysyä perässä. Siirryimme yhden tason alemmas, mikä onkin jo sitten ihan aloittelevien taso. Alku on siis kuulemma meille liian helppoa, mutta pian pääsemme niihin asioihin mitä pitää kerrata. Ihan hyvältä kuulostaa, harmi vaan että nohevana opiskelijana ehdin jo ostaa kakkoskurssin kirjan. No, siitä on hyötyä ehkä sitten keväällä kun siirrytään yksi taso ylemmäs takaisin. Kävin myös yhden japanin kulttuurikurssin ensimmäisellä tapaamisella. Kurssilla näköjään käydään teeseremoniassa ja valmistetaan oma teekulho käyttäen perinteistä Ōhi ruukkujen valmistusmenetelmää. Mielenkiintoista settiä ja tämä on vain yksi monista kulttuurikursseista, mutta en ehdi kuitenkaan niitä kaikkia käymään. Sää täällä on muuttunut loppuviikkoa kohden. Lämpötila on sama, mutta sade on tehnyt ilmasta mahdottoman kostean ja painostavan. Ostin sateenvarjon kaiken varalta ja pääsin sitä jo käyttämäänkin. Sitten vaan teippailemaan huoneen seinät täyteen tärkeitä lappusia, ettei mikään unohdu.