Tänään oli sitten se pelätty tasokoe. Lyhyen kielikurssiorientaation jälkeen testi todella alkoi ja pääsimme vastaamaan ensimmäisiin prepositiotehtäviin, aikaa ruhtinaalliset 4 sekuntia. Nauhalta kuunnellun tekstin mukaan piti vastata oikea kohta. Alku meni jotenkuten, mutta testin edetessä äänenlaatu muuttui melko selvästä artikuloinnista tynnyrin pohjalta ja 30 filtterin läpi vedetyksi puheensorinaksi. Tämä siksi että se kuulemma testasi taitojamme paremmin. Kanjitehtävissä aikaa oli jopa 10 sekuntia, mutta kaikki meni silti yli oman hilseeni. Kielioppitehtävissä aikaa oli riittävästi, mutta pidemmälle mentäessä en enää osannut vastata ollenkaan. Lähdin yhtenä viimeisimmistä tietokoneluokasta, jossa teimme testin ja yhytin kämppiksen joka oli menossa syömään lounasta. Kävelimme ruokalan eteen, josta lähtevä jono ulottui pitkälle eteishalliin. Päätimme lähteä kohti kämppää. Huomasin myös että ruokalan vieressäkin oli konbini, joten nyt ei tarvitse enää mennä 10 minuutin matkaa alas kampukselta ja takaisin jos haluaa nopeasti kauppaan. Kämpillä lueskelin dokumenttinivaskaa, joita olikin kertynyt alkuviikon aikana. Näköjään kieliopintoja olisi aamulla, joiden jälkeen on valinnaisia opintoja. Viikonloppuisin ei ole opiskelua ja samat juhlapyhät koskevat sekä vaihtareita, että tavallisia opiskelijoita. Talviloma on Jouluviikolla ja kevätloma on syyslukukauden päättymisen jälkeen helmikuussa. Sitä onkin jopa 7 viikkoa, joten kerkeää ehkä matkustellakkin. Jospa kävisi vaikka Kiotossa.

Tämä päivä olikin sitten taas aika vauhdikas. Oltiin tutorin kanssa sovittu että mennään käymään pankissa ja kaupungintalolla ja muualla missä oli asiaa. Aamulla törmäsin kuitenkin kämppikseen, joka kertoi hakeneensa Student ID-kortin kansainvälisestä toimistosta. Vinkkasin siitä tutorille että senkin voisi hakea. Mentiin tutorin moottoripyörällä vieressä olevalle kampukselle ja matka pysähtyi sitten siihen. Toimistolla kävi ilmi että puolen tunnin päästä alkaisi tervetulotilaisuus ja sen jälkeen minun vaihto-ohjelmani orientaatio. Mulla ei ollut aavistustakaan että sellaisissakin pitäisi käydä. Lapussa jossa se ilmoitettiin luki vielä että tulisi olla "proper attire", mutta eihän mulla mitään juhlatamineita ollut mukana. Toimistotäti siitä huikkasi että ei ne ole tarpeellisia. Tehtiin sitten siinä vieressä yliopiston kautta muuttoilmoitus kaupungintalolle ja maksoin lentokenttä - Kanazawa välisen bussimatkan. Sitten piti äkkiä kiirehtiä takas kämpille hakemaan lisää rahaa, sillä tutori on lähdössä ulkomaille eikä kerkeä käydä kanssani pankissa tekemässä tiliä. Kämpillä viereisessä huoneessa oleva vaihtari oli laittamassa pukua päälle ja rahoja napatessani mietin että olikohan tämä sittenkin ilmoitettu jossain aikaisemmin. Mentiin postiin ja maksettiin yhden kuukauden vuokra siinä ja sitten nopeasti takaisin toimistolle ja tervetulotilaisuuteen. Onneksi ei kovin monella muullakaan vaihtarilla ollut mitään hienoa päällä ja tilaisuus sujui ihan mallikkaasti. Sen jälkeen jatkettiin vaihtariohjelman orientaatiolla ja kävi ilmi että olin näköjään ainoa koko meidän kämpästä, joka oli tällä ohjelmalla menossa mukana. Ihan hyvä vaan, sillä tervetuolotilaisuuden aikana vaihtarivastaava painotti muiden ohjelmien vaikeutta. Vielä pitäisi näköjään käydä terveystarkastuksessa ja heti kurssien alkuun ei tarvitse ilmoittautua niihin. Voi käydä rauhassa katselemassa ja valita sen mistä tykkää. Itse ilmoittautuminen hoidetaankin sitten viemällä täytetty ilmoittautumislomake toimistolle. Eihän tämmöistä toimintatapaa voi internetin valta-aikana elävä nuori ymmärtää.

Tapaamisten jälkeen piti näköjään tutoreidenkin saapua paikalle, mutta eihän minun tutoriani näkynyt. Ei ihmekkään sillä taisi tapaamiset tulla hänellekkin yllätyksenä. Tapasin siinä samalla tutorini toisen suojatin, taas yhden thaimaalaisen vaihtarin. Mukava heppu, jonka kanssa me jutusteltiin siinä hetki, jonka jälkeen lähdettiin kohti japanin siwaa eli konbinia. Minä siksi ettei kämpillä ollut ruokaa ja vaihtari siksi että hän asui toisessa asuntolassa. Ulkopuolella tavattiin skottilainen vaihtari, joka näköjään asuu myös Sakigakessa. Höpöteltiin vähän lisää ja sanottiin että nähdään taas myöhemmin. Konbinissa taas tuli vastaan irkkuvaihtari, joka myös asuu Sakigakessa. Kylläpä tänään tuli tehtyä tuttavuuksia. Huomenna olisi sitten vuorossa japanin tasotesti, mutta meinasin tuloksesta riippumatta varmaan aloittaa alusta ja katsoa miten se kieli oikein luonnistuu.

Käytiin eilen parin vaihtarin kanssa vähän kiertelemässä ja supermarketissa ostamassa kaikkea tarpeellista, eli mm. ethernet-piuhan ja henkareita, sillä japanilaiset ei näköjään perusta kaapeista joissa on hyllyjä. Pyörittiin ensin Kanazawan linnassa ja sen ympärillä ja sitten siirryttiin tien toiselle puolelle Kanrokuen puutarhaan. Ihan hienoja paikkoja olivat kyllä molemmat ja aikaa menikin monta tuntia.

Liikuttiin myöhemmin bussilla supermarketille, kun ei jaksettu kävellä 40min. Japanilaiset bussit on kyllä siitä käteviä, että bussiin mennessä otetaan lappu, jossa on numero ja kuljettajan yllä näkyy taulu jossa lukee kunkin numeron kohdalla maksettava määrä.
Supermarketin aulassa syötiin vähän ruokaa ja siirryttiin sitten eteenpäin. Kaksikerroksinen supermarketissa on kyllä aika kummaa, että alakerran ja yläkerran ostokset on maksettava erikseen, vaikka koko paikka on samaa liikettä.

Bussilla takaisin asuntolaan, kämppisten kanssa kokous säännöistä ja vihdoinkin toimivalle koneelle juttelemaan kavereitten kanssa. Tai tämä oli ainakin suunnitelma, joka onnistui kyllä parin mutkan kautta. Supermarketin viimeisen töpseliadapterin nappasi thaimaalainen kämppis ja kysellessä onko niitä lisää sanottiin että ensi viikolla varmaan. Parin suomalaisen kirouksen ja kämppisten kanssa läpänheiton jälkeen kävi ilmi että onneksi thaikkukämppiksen kaverilla oli ylimääräinen, jonka suostui lainaamaan. Kämpillä halusi vielä tutorikin jutella. Oli hommannut mulle japanilaisen liittymän ja toi sim-kortin että pääsen vaikeuksitta käyttämään puhelinta. Uusi numero pitää muistaa, mutta kyllä tää aika helppoo on vaihtoehtoihin verrattuna. Pitää vaan vähän venata että netin nopeus vaihtuu. Ei nimittäin oikein onnistu sivujen lataaminen normiyhteydellä.

Noin nyt se on alkanut. 3 eri lentoa, odotteluun ja matkaamiseen käytetty aikaa yli 41 tuntia noin 5 tunnin unilla. En kyllä suosittele kenellekkään samaa. Alkoi tuossa loppuvaiheessa menemään pääkoppa sekaisin, kun viimeisen lennon jokainen kuvaruutu näyttää Singaporea, eikä Osakaa.
 Perille kuitenkin päästiin ja nyt on asuntolaankin asetuttu. Kämppiksiä on sekä vaihtareita että kantaväestöä, että kaipa tästä nyt jotain saadaan aikaiseksi. Sakigake-asuntolan tilat on tämmösissä rivitaloissa ja koko alue on aidattu. Päädyssä on joku exchange hall juhlamesta, jossa näköjään pidetään tiettyinä aikoina bileitä. Kuulemma viime kerralla paikalla oli kaikki vaihtarit ja muutakin jengiä, yhteensä yli sata ihmistä. Varmaan suurin osa ulkopuolella kun tuo "halli" näyttäs olevan joku 20 neliometrin huone. Päädyssä on myös vahtimestarin tilat, mutta se on näköjään paikalla vaan sesonkiaikoina, eli ei koskaan.
Huone on tilavampi kun odotin ja kaupunkikin muistuttaa mukavasti koto-Suomesta. Kyllä täällä viihtymään pystyy. Tuossa vielä kuva kämpän ulko-ovesta.