Käytiin eilen parin vaihtarin kanssa vähän kiertelemässä ja supermarketissa ostamassa kaikkea tarpeellista, eli mm. ethernet-piuhan ja henkareita, sillä japanilaiset ei näköjään perusta kaapeista joissa on hyllyjä. Pyörittiin ensin Kanazawan linnassa ja sen ympärillä ja sitten siirryttiin tien toiselle puolelle Kanrokuen puutarhaan. Ihan hienoja paikkoja olivat kyllä molemmat ja aikaa menikin monta tuntia.

Liikuttiin myöhemmin bussilla supermarketille, kun ei jaksettu kävellä 40min. Japanilaiset bussit on kyllä siitä käteviä, että bussiin mennessä otetaan lappu, jossa on numero ja kuljettajan yllä näkyy taulu jossa lukee kunkin numeron kohdalla maksettava määrä.
Supermarketin aulassa syötiin vähän ruokaa ja siirryttiin sitten eteenpäin. Kaksikerroksinen supermarketissa on kyllä aika kummaa, että alakerran ja yläkerran ostokset on maksettava erikseen, vaikka koko paikka on samaa liikettä.

Bussilla takaisin asuntolaan, kämppisten kanssa kokous säännöistä ja vihdoinkin toimivalle koneelle juttelemaan kavereitten kanssa. Tai tämä oli ainakin suunnitelma, joka onnistui kyllä parin mutkan kautta. Supermarketin viimeisen töpseliadapterin nappasi thaimaalainen kämppis ja kysellessä onko niitä lisää sanottiin että ensi viikolla varmaan. Parin suomalaisen kirouksen ja kämppisten kanssa läpänheiton jälkeen kävi ilmi että onneksi thaikkukämppiksen kaverilla oli ylimääräinen, jonka suostui lainaamaan. Kämpillä halusi vielä tutorikin jutella. Oli hommannut mulle japanilaisen liittymän ja toi sim-kortin että pääsen vaikeuksitta käyttämään puhelinta. Uusi numero pitää muistaa, mutta kyllä tää aika helppoo on vaihtoehtoihin verrattuna. Pitää vaan vähän venata että netin nopeus vaihtuu. Ei nimittäin oikein onnistu sivujen lataaminen normiyhteydellä.