Alkaa minullekkin muodostua kaikkien suurien ajattelijoiden tapaan kirjoittajan blokki, mutta tässä tapauksessa se johtuu yhä vain jaksamattomuudesta. No ainakin näitä blogitekstejä ilmestyy tänne aina joskus, vai mitä?

Temppelireissujen jälkeen ei ole mitään suurempia tapahtunut. Kävimme vaihtariporukan kanssa supermarketin vieressä sijaitsevassa Yakiniku-ravintolassa syömässä. Keskellä meille osoitettua pöytää oli grilli, jossa asiakkaat saivat itse paistella ruokansa, eli enimmäkseen lihaa, jota saikin sitten puolentoistatunnin puitteissa tilata niin paljon kuin halusi. No mehän aloimme heti tilaamaan kaikenlaista jännittävää ja lihojen siirtyessä paistettavaksi tilasimme aina vain lisää. Illan hintaan nähden taisimme syödä kyllä paljon enemmän kuin muutoin olisi ollut mahdollista.

Ravintolasta lähdön jälkeen kävelimme mäkeä pitkin takaisin Sakigakea kohti. Illan ollessa sateinen käytin minäkin siis omaa sateenvarjoani. Luonnonvoimat eivät kuitenkaan olleet järin mielissään niiden uhmaamisesta, joten äkillinen tuulenpuuska heitti varjoni nurin ja täysin käyttökelvottomaksi. Onneksi läheiseen Konbiniin ei ollut pitkä matka ja sain ostettua uuden. Seuraavana päivänä kuitenkin luonnonvoimat osoittivat taas tyytymättömyytensä ja opistolta takaisin kävellessäni uusi varjoni meni myös rikki. Hieman närkästyneenä kävin heittämässä rikkinäisen varjon roskiin. Pari päivää myöhemmin kävin huonekalukaupasta ostamassa järeämmän varjon, jossa oleva lappu kehui varjon kestävyyttä tuulisissa tilanteissa. Valitettavasti olin pyörällä liikkeellä ja kaupasta poistuessani en kehdannut pitää sekä varjoa että pyöräillä koska se on minun motorisille kyvyilleni liian haastavaa. Onneksi uusi varjo ei ole ainakaan tähän mennessä rikkoutunut.

Yhtenä viikonloppuna etsimme vaihtareiden kanssa hyvää paikkaa syödä,juoda ja viettää aikaa. Ympäri Katamachia seikkaillessamme päädyimme erilaisiin paikkoihin kuten saksalaiseen olutbaariin ja paikalliseen urheilubaariin. Jälkimmäisessä vietimme enemmänkin aikaa, sillä emme jaksaneet enää kierrellä ja paika oli ihan mukava ja sen baaarimikko meiningissä syvästi mukana. Vähän aikaa siellä istuttuamme baarimikko huusi meille että hän on soittanut seuraa paikalle eikä meidän kannata lähteä mihinkään. Hetken päästä joukko baarimikon naispuolisia ystäviä ilmestyikin paikalle, mutta ihan en saanut baarimikosta selvää oliko tapaus sattumaa vai ei.

Vihdoinkin koitti myös aika osallistua teekupinvalmistuskurssin toiselle tunnille. Tällä kertaa kävimme paikallisessa Ohi-museossa jota meille tuli esittelemään aivan vieressä asuva Ohi perheen yhdestoista perillinen, Ohi Toshio. Heppu on siis sen perheen jälkeläinen, joka 400 vuotta sitten muutti Teemestarin mukana Kiotosta Kanazawaan ja jonka mukaan koko Ohi ruukunvalmistustapa on nimetty. Maailmallakin tunnettu miekkonen olikin siis ihan iso kiho. Tässä linkki lisätietoihin: http://onishigallery.com/toshio-ohi. Museon esittelyn jälkeen hän piti meille luennon Ohi ruukkujen historiasta ja omasta osastaan niiden nykypöivän tilassa. Sen jälkeen siirryimme hänen taloonsa, jossa saimme osallistua teeseremoniaan ja käyttää hänen valmistamiaan teekuppeja. Tässä vaiheessa alkoikin aikataulu painaa päälle ja palasimme takaisin yliopistolle.

Ensimmäiset kunnon lumisateetkin olivat tässä kuluvalla kuukaudella. Lunta satoi aika rankasti, mutta vain hetken ja parin päivän kuluttua se olikin jo kokonaan sulanut. Hieman harmittaa että emme saaneet valkoista Joulua kun siihen olisi kuulemma mahdollisuus, mutta ei voi mitään.

Kävin myös tässä viime maanantaina katsomassa parin kaverin kanssa uuden Star Warsin. Odotukseni sitä kohtaan olivat hieman ristiriitaiset, sillä halusin elokuvan olevan hyvä, mutta odotin että se olisi täysin surkea. Se olikin onneksi parempi kuin odotin ja oikein viihdyttävä. Leffateatterissa oli mahdollisuus valita joko japanidubin tai aidon ääniraidan ja japaninkielisten tekstien välillä, mikä olikin oikein hyvä. Japanilainen kaverimme, jonka autolla tänne tulimme halusi myös katsoa elokuvan aidoilla äänillä, sillä hän on näköjään suuri Star Wars fani ja halusi harjoitella omaa englantiaan. Itse salissa ei meidän lisäksemme ollutkaan kovin montaa muuta, johtuen varmaankin siitä että elokuva oli tekstitetty eikä dubattu. Pari kummallisuutta huomasin elokuvan aikana kune vertasin puhetta ja tekstiä, mutta enimmäkseen jätin sen huomiotta. Ilta olisi ollut täydellinen ellen olisi elokuvasalin portaissa telonut jalkaani.

 Seuraavana päivänä olikin tämän vuoden viimeinen koulupäivä ja sen jälkeen japaninluokkamme vuodenpäätösjuhla. Pienehkö tapaaminen Sakigaken vaihtarihallissa, jossa oli juotavaa, syötävää ja pelejä. Ihan mukavaa näytti kaikilla olevan ja sen jälkeen joululoma virallisesti alkoikin.

Tänään kävin vaihtareiden kanssa kokeilemassa kuulemma kuuluisaa Ramen-paikkaa ja kaupassa. Ihan hyvää oli Rameni, mutta muidenkin vaihtareiden mielestä supermarketin lähelle avattu uusi paikka oli parempi. Japanilaisen on joulun aikaan siitä kummallisia, että kinkun tai kalkkunan sijaan jouluna syödään Friteerattua kanaa tyyliin KFC ja kakkua. Kaupassa käydessäni näin "joulukorin" joka oli täynnä paistettua kanaa ja päätin sitten noudattaa Japanin tapaa kyseisessä tilanteessa. Näin tähän loppuun vielä että, Hyvää Joulua ja onnellista uuttavuotta vaan kaikille!

Vähän alkaa venähtää tämä blogiin postailu. Laiskuus alkaa iskeä vaikka asiaa olisikin. Kaipa viimekerrasta on jo niin kauan että on ihan hyvä kirjoitella taas lisää.

Okonomiyaki reissun jälkeen on isojen reissujen myötä tapahtunut myös liuta pienempiä juttuja, jotka yleensa varmaan jäisivät muuten kertomatta joten aloitetaan vaikka niistä. Kävimme kavereitten kanssa katsastamassa uuden ramen-ravintolan joka avattiin hiljattain supermarketin kupeeseen. Isoja annoksia aika halvalla ja todella hyvää ruokaa. Mielestäni paikka on jopa parempi kuin se mihin saksalainen vaihtari meidät johdatti.

Ravintolan vieressä on myös kauppa nimeltä Second Street, joka myy sekä uutta että käytettyä tavaraa. Sieltä löytyy kyllä kaikenlaista todella halvalla ja vaikka vaateosastolta ei ehkä minun ja skottivaihtarin kokoja löydykkään niin kaupassa on paljon kaikkea ihmeellistä ja valikoima muuttuu kokoajan.

Lähistöltä löytyy myös Japanilaisen ravintolaketjun Go-Go Curryn edustaja, jossa kävimme pari viikkoa takaperin. Toisella käyntikerralla yritin taklata paikan toiseksi suurimman annoksen, joka meni kyllä alas, mutta eipähän sitten todellakaan ollut enää nälkä.

Keli on ollu monta viikkoa vaihtelevasti sateinen, mutta nyt parin päivän aikana aurinko on paistanut ja on ollut hieman lämpimämpää. Ensimmäinen loska ja raesade on kyllä myös päässyt satamaan. Kunnon myräkän aikana koko Sakigaken piha täyttyi aika äkkiä valkoiseksi ukkosen säestäessä taustalla. Indonesialaiset vaihtarit taisivat nähdä ekaa kertaa lunta, kun ikkunasta katsoessani näin heidän sateen aikana käyvän nopeasti koskemassa maassa olevaa lunta ja sen jälkeen karkaavan takaisin sisälle. Valmiiksi vetinen lumi kuitenkin suli melko nopeasti, jättäen jälkeensä isoja vesilammikoita, johon yhteen epäonnekseni astuin kun kiirehdin bussiin. Kesti kolme päivää ennenkuin kenkäni olivat täysin kuivat, vaikka yritin niitä välillä myös hiustenkuivaajallakin kuivata.

Sitten niihin isompiin reissuihin. Samana päivänä kun astuin siihen lammikkoon oli myös kiirehtimiseni syy. Lähdimme Zen-kurssilaisten kanssa käymään Soujiji-temppelissä, jonne on bussilla matkaa noin kaksi tuntia. Hieman ikävä oli bussiin lähteäm kengät ja sukat täysin märkinä, mutta onneksi ei niitä ollut bussissa pakko pitää ja temppelissäkin ne piti ottaa pois. Temppelissä saimme harjoittaa Zeniä paikallisen munkin opastuksella. Alunperin Saksasta kotoisin oleva munkki puhui sujuvaa englantia ja kysymyksiäkin oli helppo esittää. Munkkikaan ei ollut mikään turisteille tarkoitettu opas, vaan hänellä oli ruskea kaapu harteillaan, mikä meinää sitä että hän on papin asemassa ja hänellä on oikeus opettaa Zeniä. Se tarkoittaa myös sitä että hän on viettänyt temppelissä melko askeettista munkkielämää jo vähintään viisi vuotta. Zen istunto oli hänen opastuksellaan hieman erilainen kuin yleensä ja  vanhan temppelin ilmapiiri toi siihen myös melko vaikuttavan säväyksen. Kotiinlähtöä ennen tuin hieman temppelin elämää ostamalla puisen rukousnauhan ja lainaamalla myös parille muulle vaihtarille rahaa että saivat hekin jotain ostettua. Sen jälkeen alkoikin taas viikonloppu.

Temmpelireissun jälkeisenä päivänä lähdimme parin vaihtarin ja parin japanilaisen kanssa syömään ja sen jälkeen keilaamaan. Lähdimme matkaan kahdella autolla ja noin puolen tunnin ajamisen jälkeen saavuimme pienen ramen-ravintolan luokse. Saapumisemme hetkellä siellä ei vielä ollut tilaa joten odottelimme hetken ulkona. Minua ja skottivaihtaria lukuunottamatta kaikki muut hytisivät kylmästä. Sisään päästessämme näin että pydät olivat taas japanilaiseen tapaan todella matalia ja minulla oli hieman vaikeuksia asettua sellaiseen asentoon jossa jaksaisin olla koko ruokailun ajan. Löysin kyllä sellaisen ja ruokaa odotellessamme rupattelimme niitä näitä sekä vaihtareiden että japanilaisten kanssa. Ruoka oli älyttömän hyvää ja paikka on ehkä paras ramen-ravintola jossa olen Japaniin tuloni jälkeen käynyt. Harmi vaan että se on niin kaukana. Ruuan jälkeen ajelimme taas noin kymmenisen minuuttia Round 1 nimisen rakennuksen luokse. Monikerroksisessa rakennuksessa on keilaradan lisäksi myös muuta ajanvietettä, kuten pelihalli, josta löytyy kaikkea pajatson tyylisistä peleistä isoihin kapseleihin, mssä on näkökentän kattava kaareva kuvaruutu. Koska olin itse ensimmäistä kertaa keilaamassa ei se ehkä ensimmäisessä pelissä oikein onnistunut. Pääsin illan edetessä hommasta kyllä jyvälle ja sain pari kaatoakin aikaiseksi. Ihan mukavaahan se oli, vaikka yksi japanilaisista olikin melko kilpailuhenkinen keilailufani ja sai täyskaatoja aikaan melkein joka heitolla. Mukava heppu hän silti oli. Keilailun jälkeen siirryimme pelihalliin, sillä saimme keilahallista pari ilmaislippua joihinkin peleihin. Skottivaihtari halusi näyttää minulle hienon Star Wars kapselipelin, jossa lennetään Millenium Falconilla ja X-Wingeillä tehtävissä. Kokeilin itsekin sitä ja suuren kuvaruudun ja Joystckkiä muistuttavan ohjaimen kanssa peli oli kyllä oikein hauska. Skottivaihtari taisi tuhlata varmaan tuhat jeniä sen pelaamiseen. Pelihallin jälkeen siirryimme autoille ja takaisin Sakigakeen.

Viikonlopun jälkeen alkoi taas normaali opiskelu. Tänään kuitenkin oli vuorossa taas Zen-kurssin retki, tällä kertaa bussilla noin 10 minuutin päässä sijaitsevaan Daijoji-temppeliin. Tällä kertaa en halunnut myöhästyä, joten kysyin opettjaltani lupaa poistua vähän aikaisemmin jotta kerkeisin bussiin. Sujuvalla japanilla tietysti. Opettaja näytti ymmärtävän mongerrukseni ja antoi luvan. Ihan hyvä että tulin paikalle aikaisin, sillä Zen-kurssin opettaja ilmoitti että temppelissä on oltava ajallaan tai tiukasti kurinalaiset munkit eivät suostu ottamaan meitä vastaan. Temppeli on näköjään myös meidän opettajamme temppeli, sillä hän kertoo olevansa munkki, mutta ei ajele hiuksiaan sillä hän opettaa yliopistossa. Tosiaankin temppeliin päästyämme hän vaihtoi vaatteensa kaapuun ja toimi tulkkina temppelin 80-vuotiaalle apotille. Noin 20 minuutin pituisen Zenin piirteistä kertovan luennon jälkeen siirryimme vähän matkan päässä olevaan halliin harjoittamaan Zeniä. Temppeli on yli 300 vuotta vanha, joten melkein joka askeleella jokin lauta natisi ja jostain pääsi jotain ääntä. Lämmityskin oli hoidettu kannettavilla pattereilla. Temppelin ilmapiiri oli kuitenkin juuri sellainen jota niin vanhalta temppeliltä voi odottaa. Vaikka se sijaitseekin vuoren rinteellä melkein kaupungin keskellä se on täysin hiljainen paikka. Mistään ei kuulu ääntä silloin kun me munkkien kanssa olemme keskittyneet Zeniin. Harjoitimme Zeniä pidempään kuin ennen ja sen jälkeen myös Kishiniä, eli kävelyä Zenissä. Oma harjoituksemme ei kuitenkaan ole mitään verrattuna munkkeihin, jotka tähän aikaan juhlistavat temppelin perustajan valaistumista, istumalla Zenissä 8 tuntia joka päivä. Taas yksi kokemus jota ei ihan heti unohda.