Alkaa minullekkin muodostua kaikkien suurien ajattelijoiden tapaan kirjoittajan blokki, mutta tässä tapauksessa se johtuu yhä vain jaksamattomuudesta. No ainakin näitä blogitekstejä ilmestyy tänne aina joskus, vai mitä?

Temppelireissujen jälkeen ei ole mitään suurempia tapahtunut. Kävimme vaihtariporukan kanssa supermarketin vieressä sijaitsevassa Yakiniku-ravintolassa syömässä. Keskellä meille osoitettua pöytää oli grilli, jossa asiakkaat saivat itse paistella ruokansa, eli enimmäkseen lihaa, jota saikin sitten puolentoistatunnin puitteissa tilata niin paljon kuin halusi. No mehän aloimme heti tilaamaan kaikenlaista jännittävää ja lihojen siirtyessä paistettavaksi tilasimme aina vain lisää. Illan hintaan nähden taisimme syödä kyllä paljon enemmän kuin muutoin olisi ollut mahdollista.

Ravintolasta lähdön jälkeen kävelimme mäkeä pitkin takaisin Sakigakea kohti. Illan ollessa sateinen käytin minäkin siis omaa sateenvarjoani. Luonnonvoimat eivät kuitenkaan olleet järin mielissään niiden uhmaamisesta, joten äkillinen tuulenpuuska heitti varjoni nurin ja täysin käyttökelvottomaksi. Onneksi läheiseen Konbiniin ei ollut pitkä matka ja sain ostettua uuden. Seuraavana päivänä kuitenkin luonnonvoimat osoittivat taas tyytymättömyytensä ja opistolta takaisin kävellessäni uusi varjoni meni myös rikki. Hieman närkästyneenä kävin heittämässä rikkinäisen varjon roskiin. Pari päivää myöhemmin kävin huonekalukaupasta ostamassa järeämmän varjon, jossa oleva lappu kehui varjon kestävyyttä tuulisissa tilanteissa. Valitettavasti olin pyörällä liikkeellä ja kaupasta poistuessani en kehdannut pitää sekä varjoa että pyöräillä koska se on minun motorisille kyvyilleni liian haastavaa. Onneksi uusi varjo ei ole ainakaan tähän mennessä rikkoutunut.

Yhtenä viikonloppuna etsimme vaihtareiden kanssa hyvää paikkaa syödä,juoda ja viettää aikaa. Ympäri Katamachia seikkaillessamme päädyimme erilaisiin paikkoihin kuten saksalaiseen olutbaariin ja paikalliseen urheilubaariin. Jälkimmäisessä vietimme enemmänkin aikaa, sillä emme jaksaneet enää kierrellä ja paika oli ihan mukava ja sen baaarimikko meiningissä syvästi mukana. Vähän aikaa siellä istuttuamme baarimikko huusi meille että hän on soittanut seuraa paikalle eikä meidän kannata lähteä mihinkään. Hetken päästä joukko baarimikon naispuolisia ystäviä ilmestyikin paikalle, mutta ihan en saanut baarimikosta selvää oliko tapaus sattumaa vai ei.

Vihdoinkin koitti myös aika osallistua teekupinvalmistuskurssin toiselle tunnille. Tällä kertaa kävimme paikallisessa Ohi-museossa jota meille tuli esittelemään aivan vieressä asuva Ohi perheen yhdestoista perillinen, Ohi Toshio. Heppu on siis sen perheen jälkeläinen, joka 400 vuotta sitten muutti Teemestarin mukana Kiotosta Kanazawaan ja jonka mukaan koko Ohi ruukunvalmistustapa on nimetty. Maailmallakin tunnettu miekkonen olikin siis ihan iso kiho. Tässä linkki lisätietoihin: http://onishigallery.com/toshio-ohi. Museon esittelyn jälkeen hän piti meille luennon Ohi ruukkujen historiasta ja omasta osastaan niiden nykypöivän tilassa. Sen jälkeen siirryimme hänen taloonsa, jossa saimme osallistua teeseremoniaan ja käyttää hänen valmistamiaan teekuppeja. Tässä vaiheessa alkoikin aikataulu painaa päälle ja palasimme takaisin yliopistolle.

Ensimmäiset kunnon lumisateetkin olivat tässä kuluvalla kuukaudella. Lunta satoi aika rankasti, mutta vain hetken ja parin päivän kuluttua se olikin jo kokonaan sulanut. Hieman harmittaa että emme saaneet valkoista Joulua kun siihen olisi kuulemma mahdollisuus, mutta ei voi mitään.

Kävin myös tässä viime maanantaina katsomassa parin kaverin kanssa uuden Star Warsin. Odotukseni sitä kohtaan olivat hieman ristiriitaiset, sillä halusin elokuvan olevan hyvä, mutta odotin että se olisi täysin surkea. Se olikin onneksi parempi kuin odotin ja oikein viihdyttävä. Leffateatterissa oli mahdollisuus valita joko japanidubin tai aidon ääniraidan ja japaninkielisten tekstien välillä, mikä olikin oikein hyvä. Japanilainen kaverimme, jonka autolla tänne tulimme halusi myös katsoa elokuvan aidoilla äänillä, sillä hän on näköjään suuri Star Wars fani ja halusi harjoitella omaa englantiaan. Itse salissa ei meidän lisäksemme ollutkaan kovin montaa muuta, johtuen varmaankin siitä että elokuva oli tekstitetty eikä dubattu. Pari kummallisuutta huomasin elokuvan aikana kune vertasin puhetta ja tekstiä, mutta enimmäkseen jätin sen huomiotta. Ilta olisi ollut täydellinen ellen olisi elokuvasalin portaissa telonut jalkaani.

 Seuraavana päivänä olikin tämän vuoden viimeinen koulupäivä ja sen jälkeen japaninluokkamme vuodenpäätösjuhla. Pienehkö tapaaminen Sakigaken vaihtarihallissa, jossa oli juotavaa, syötävää ja pelejä. Ihan mukavaa näytti kaikilla olevan ja sen jälkeen joululoma virallisesti alkoikin.

Tänään kävin vaihtareiden kanssa kokeilemassa kuulemma kuuluisaa Ramen-paikkaa ja kaupassa. Ihan hyvää oli Rameni, mutta muidenkin vaihtareiden mielestä supermarketin lähelle avattu uusi paikka oli parempi. Japanilaisen on joulun aikaan siitä kummallisia, että kinkun tai kalkkunan sijaan jouluna syödään Friteerattua kanaa tyyliin KFC ja kakkua. Kaupassa käydessäni näin "joulukorin" joka oli täynnä paistettua kanaa ja päätin sitten noudattaa Japanin tapaa kyseisessä tilanteessa. Näin tähän loppuun vielä että, Hyvää Joulua ja onnellista uuttavuotta vaan kaikille!