Viime postauksesta onkin jo aikaa, joten nyt on ehkä ihan hyvä kirjoitella tänne taas lisää. Tässä kuluneena viikkona onkin tapahtunut jos jonkinmoista. Incoming wall of text.

Alkuviikko meni tavallisissa merkeissä japanintuntien ja muiden kulttuurikurssien kanssa. Keskiviikkona kuitenkin lähdimme parin vaihtarin kanssa ostamaan pyöriä. Thaikkuvaihtari suostui näyttämään meille sen paikan mistä oli oman pyöränsä ostanut ja lähdimme sitä kohti koulupäivän päätyttyä. Kävelimme ensin supermarketin eteen, josta nousimme bussiin. Noin 40 minuutin ajelun jälkeen olimme saapuneet toiselle puolelle Kanazawaa. Alue, jonne saavuimme olikin ehkä sitä aidompaa Kanazawaa, talojen väleissä kasvatettiin riisiä ja ulkomaalaisia ekaa kertaa livenä näkevät koululaiset sanoivat "Hello" jokaisen meistä kohdalla toinen toisensa perään. Noin 10 minuutin kävelymatkan päästä löytyi thaikkuvaihtarin osoittama paikka. Vanhempi japanilaispariskunta oli talonsa sivun remontoinut kaupaksi, ja isäntä käytti autotallia pyörien varastoimiseen ja korjaamiseen. Hänellä oli sopivasti kaksi pyörää myytävänä ja pienen empimisen ja pyörien kunnostamisen jälkeen ostimme lopulta pyörät. Itse pyörän hinta oli noin 40€, mutta siihen päälle tuli vielä pakollinen rekisteröintimaksu ja ostin myös pyörääni paremman lukon. Pariskunta halusi ottaa meistä vielä pari kuvaa ennenkuin jatkoimme matkaa takaisin Sakigakeen. Matka toiselta puolelta kaupunkia ei kuitenkaan ollut ihan helppo ja thaikkuvaihtarin google mapsin avulla kiertelimme siksakkia noin 3 tuntia kunnes pääsimme takaisin tutun supermarketin luokse. Kävimme syömässä hyvin ansaitun annoksen japanilaista currya, jonka jälkeen thaikkuvaihtari palasi kämpilleen ja minä ja skottivaihtari lähdimme nousemaan mäkeä kohti Sakigakea.

Seuraavana päivänä oli japanintuntien jälkeen vuorossa ruukunvalmstuskurssin ensimmäinen tunti, eli osallistuminen teeseremoniaan. Seremonia järjestettiin opiskelija-asuntola Kaikanin vieressä olevassa vierastalossa, jossa on perinteinen japanilainen huone. Seiza-asento, eli se vanha japanilainen tapa istua jalkojen päällä ei meikäläisen jaloille oikein sovi ja opettaja antoikin kaikkien istua miten tykkäsivät silloin kun seremonian etiketti ei seizaa vaatinut. Tervehdysten ja teen vastaanottamisen sekä kupin palauttamisen aikaan piti kaikkien vaihtaa seizaan ja suorittaa oikeaoppiset toimenpiteet. Seremonia menee jotenkuten näin. Ensin seremonian isäntä, joka valmistaa teen tuo huoneeseen tarvittavat tavarat oikeassa järjestyksessä ja vain pari tavaraa kerralla. Ensimmäinen ja tärkein vieras istuu isännän "oikealla" puolella, joka oli vierastalon pienessä huoneessa hieman improvisoitu. Isännän valmistaessa teetä hän tarjoaa vieraille sesongin mukaisia makeisia, sillä ensin makeaa syötyään osaa vieras arvostaa teen makua enemmän. Makeisina meillä oli syksyisen lehden muotoinen karkki ja mochia. Makeiset syötyämme isäntä ojensi teetä ensin ensimmäiselle vieraalle, joka kumarsi kiitokseksi. Sen jälkeen teen saanut vieras asettaa sen itsen sä ja seuraavan väliin ja kumartaa yhdessä toisen vieraan kanssa. Tämä meinaa sitä että vieras kiittää siitä että saa juoda teetä ensin ja toinen kunnioittaa sitä. Sitten hän siirtää teekupin eteensä kääntää sitä kaksi kertaa ja juo teen käyttäen 3 ja puoli hörppäystä. Tämän jälkeen hän laskee kupin ja katselee sitä. Tämä johtuu vanhasta tavasta, jossa samurait osoittivat vaurauttaan tuomalla teeseremoniaan erilaisiaja hienoja kuppeja. Nykyään teeseremonia on riisutumpi, mutta kupit ovat silti hienoja. Lopulta isäntä tulee hakemaan kupin pois ja vieras ja isäntä kumartavat toisilleen. Sama jatkuu toisen vieraan kohdalla, mutta hänestä eteenpäin kumarretaan isännän jälkeen edelliselle vieraalle, joka osoittaa sitä että vieras aikoo nyt juoda hänen kanssaan. Seremonian lopussa isäntä vie taas kaikki valmistustarpeet yksitellen pois. Menee taas aika syvälliseksi meiningiksi.

Perjantai iltana oli suunnitelmissa lähteä vaihtariporukan kanssa taas Izakayaan, mutta sinne päästyämme kävi ilmi ettei sinne mahtunutkaan niin isoa porukkaa. Hetken empimisen jälkeen päätimme lähteä syömään okonomiyakia, kun kaikilla oli nälkä. Okonomiyaki on sekalainen annos vihanneksia, lihaa, kananmunaa ja muuta, joka sitten paistetaan itse ravintola pöydän keskeltä löytyvän pellin päällä. Paistuneen seoksen päälle voi sitten heittää oman maun mukaan vaikka majoneesia, tulista kastiketta tai vaikkapa kuivattua kalaa. Melko halvalla saa annoksen, josta ainakin itse kokosin kolme okonomiyakia. Tilasimme kyytipojaksi myös pari kaljaa ja vaikka matalan pöydän äärellä olikin hankala istua meni ilta silti ihan mukavasti.

Lauantai iltana vuorossa olikin sitten Suomi-Ishikawan ystävyys assosiaaton juhlat. Taksi tuli hakemaan meitä Sakigaken pihalta 6 aikaan ja 20 minuutin ajelun jälkeen saavuimme melko tyyriiltä näyttävän hotellin eteen. Vietimme hetken aikaa hotellin aulassa puhumassa assosiaation sihteerin kanssa, jonkä tehtävänä oli näköjään kaitsea meitä. Muut suomalaiset rupattelivat ihan helposti hänen kanssaan, mutta itse ymmärsin ehkä yhden viidenneksen hänen puheestaan. Olisi ehkä pitänyt alun perusteella varautua tulevaan, mutta enhän minä sitä tehnyt. Hetken päästä menimme hissillä ylimpään kerrokseen ja meille varattuun saliin. Salissa oli ruoka ja juomatarjoilut mistä olinkin hyvin mielissäni. Kaikki muut vieraat olivat kuitenkin juhlatamineissa, eivätkä he puhuneet suomea taikka kovinkaan hyvin englantia. 10 minuutin kuluttua kun suurin osa vieraista oli saapunut paikalle olikin sitten vuorossa vaihtareiden itsensä esittely, japaniksi, lavalla kaikkien edessä mikrofoniin puhuen. Minä sain tietysti kunnian olla ensimmäinen joten astuin lavalle ja tuttuun tapaan jäädyin aivan täysin. Pää ei kertakaikkiaan suostunut toimimaan, joten hetken mumistuani siinä jotain ja pyydettyäni anteeksi japanintaitoani he päästivät minut menemään. Seuraavat kaksi tuntia olikin sitten vapaata seurustelua ja siinä vaiheessa olin saanut hieman juomista ja kahdenkesken jutellessani saninkin vähän puhuttua japania. Monen valokuvan ottamisen, parin puheen, kahvikuppi lahjan ja vielä parin valokuvan jälkeen juhlat olivatkin ohi ja taksi vei meidät takaisin Sakigakeen. Sen jälkeen menin takaisin huoneeseeni ja avasin kaljan.





Ja ainiin, tuli käytyä parturissa.